Bella Nadal.
Kuvapohja @hitodama johon olen koettanut hienosti paintilla muokata ominaisuuksia. Taiteilijanlahjoja ei ole itselle suotu, niin että eihän tämä hahmolta näytä – eli lukekaa ulkonäkökuvaus : ) – Geggo.
Nimi: Bella Nadal, kutsumanimi Nadal.
Nimi tarkoittaa kaunista joulua.
Sukupuoli: Narttu.
Ikä: Ihmisen iässä juuri 18 vuotta täyttänyt.
Laji: Koirasusi.
Rotu: Isä puhdas susi, äidissä huskya ja novascotiannoutajaa.
Lauma: Carmis.
Asema: Kuriiri.
Ryhmittymät: Alkuun suhtautuminen lahkoon oli neutraali, mutta muuttunut ajan saatossa huomattavasti negatiivisemmaksi.
Fan-art @ Raura.
Ulkonäkö:
Nadal on keskikokoinen koirasusi, kokoluokaltaan kuten risteytykset yleensäkin hieman huskya korkeampi, mutta suurinpiirtein yhtä siro kuin narttuhuskyt ovat. Nadalilla on pitkät ja kapeat jalat sekä leveät tassut joiden avulla narttu voi kulkea ongelmitta haastavimmissakin maastoissa, susimainen tuuheahko häntä ja vaikkei se varsinainen voimanpesä olekaan nartusta näkee kuitenkin uloskin päin sen ketteryyden ja notkeuden.
Ensisilmäyksellä tulevat mieleen adjektiivit: siro ja ehkä hieman venytetty. Narttu on täynnä räjähtävää voimaa ja vaikkei se tappelussa pystyisi juuri painimaan narttu voi kuitenkin mm. hypätä todella pitkiä ja korkeita loikkia ja hämätä ketteryydellään sekä nopeudellaan.
Nartulla on todella punertava turkki, jossa välkkyy kuparinen sävy. Auringossa narttu onkin todella upea näky. Turkki on susimaisen villainen, mutta se ei ole yhtä lämmin ja paksu. Nartun kaulassa ja rinnassa turkki on hieman pidempää ja kiharaisempaa ja se saa muuten siroon kroppaan hieman pörröisyyttä. Karva ei myöskään ole niin elotonta ja karkeaa kuin puhtaalla sudella, vaan ennemmin sileää ja kiiltävää. Tämä luultavasti johtuu Nadalin äidistä joka oli puoliksi novascotiannoutaja, vaikka ominaisuudet hyppäsivätkin tyttärelle.
Nadalilla on nätit kasvot ja ensi näkemällä tyttöä usein kuvaillaan herttaiseksi sekä suloiseksi, vaikkakin voivat luulot karista melko pian sen jälkeen kun narttu aukaisee suunsa. Narttu on viettelevän näköinen ja vaikka tyttöä ulkonäöllä onkin siunattu tuskin kukaan huomaisi vaikka ei oltaisikaan – sen verran asennetta kuitenkin löytyy.
Suuret ja häikäisevän puhtaan tummat vihreät silmät ovat hieman susimaisen vinot sekä nartun ylpeys. Leveät ja korkeahkot poskipäät yhdistettynä suippenevaan ja siroon kuonoon sekä pikimustaan kirsuun tekevät tytöstä hyvällä tapaa hauskan näköisen ja kirsun alta löytyy suu joka yleensä on aina kääntynyt pieneen salamyhkäiseen hymyyn.
Kaulassaan Nadalilla on kultaisessa ketjussa kultainen koru, jossa säteilee tummanvihreä, aito smaragdi. Korun tyttö sai Lady Lavernalta ja siitä on muotoutunut nartulle tärkeä. Toisessa ranteessa komeilee (ainakin toistaiseksi) Senjirolta saatu simppeli ja hopeainen rannekoru.
Luonne ja muuta, mitä olisi hyvä tietää:
Nuoruudeltaan Nadal on villi sekä seikkailunhaluinen narttu. Hän on ilkikurinen vaikkakin hyvää tarkoittava, kiusoitteleva mutta ei lähes koskaan loukkaava. Tyttö taitaa flirtin ja on oikea mestari yllyttämisessä. Minne Nadal meneekin siellä yleensä alkaa tapahtumaan, eikä tyttö epäröi lähteä mukaan mitä omituisimpiinkin tempauksiin – kunhan saa vain nähdä ja kokea niin paljon kuin vain on mahdollista! Nartusta oikein huokuu elämää ja intohimoisuutta joka saa lumoihinsa kaikki hänen kanssaan tekemisiin joutuvat.
Nadal luo uusia suhteita nopeasti eikä katso koiraa karvoihin – tyttö tulee siis toimeen kaikenlaisten tapausten kanssa, kunhan vain tekemistä riittää. Siitä huolimatta että elämänhaluinen narttu vaikuttaa ulospäin riehakkaalta ja tekee helposti uusia kavereita ei nartun lähipiiriin kuitenkaan ole mitenkään helppoa päästä. Tyttö nauttii kyllä seurasta, mutta hänellä on vaikeuksia oikeasti kiintyä/välittää kenestäkään saati uskoa että joku voisi oikeasti huolehtia hänestä. Useimmiten Nadalin tielle sattuvan sudet ovatkin hänelle vain hetken hupi, mukava seura joka toivottavasti tuo tullessaan mahtavia muistoja.
Nadal ei ole riippuvainen kenestäkään vaan osaa vaeltaa yksikseen pitkiäkin matkoja tutkiskellen maailmaa. Hän luo vaikutelman olevansa hyvinkin välitön, vaikka oikeasti välittää kyllä mitä saarella tapahtuu – eihän niitä asioita vain koko ajan jaksa stressata! Narttu ei ehkä osaa kaivata, mutta oikea ja luotettava ystävä tekisi varmasti tytölle hyvää vaikkakin luottamuksen ansaitseminen kestäisi aikansa.
Tyttö lausuu mielipiteitään koruttomasti, mutta kuuntelee ennemmin muita kuin on itse äänessä. Nadal onkin hulluna tarinoihin ja pyrkii kokoamaan omaan elämäntarinaansa mahdollisimman paljon värikkäitä tyyppejä ja mielenkiintoisia lukuja. Vaikka kepeää juttua tyttö viljelee sinne ja tänne hän harvemmin kuitenkaan avautuu mistään suuremmasta tahi syvemmästä asiasta kenellekään. Mitenpä ne muita voisivat kiinnostaa?
Vaikka narttu ei tyrkytä omaa seuraansa kenellekään ehkä juuri sen takia ettei tytöllä sen kiinteämpiä suhteita ole päässyt syntymään nartun on joskus hankalaa samaistua muihin. Itsekkääksi tyttöä harva menee sanomaan tämän avoimuuden ja vilpittömyyden vuoksi, mutta voisi sanoa ettei nartun maailmaan juuri tunnu kuuluvan muita kuin hän itse. Loppujen lopuksi uusilla suhteillaan tyttöhän pyrkii ainoastaan tekemään omasta elämästään mielekkäämpää, mutta se tarkoittaa vain sitä että nuorella koirasudella on vielä paljon opittavaa elämästä. Tytön olisikin hyvä opetella oman etunsakin vuoksi jatkuvan kepeän puhelun ja leikinlaskun lisäksi puhumaan vähemmän rauhattomasti ja vakavimmistakin asioista.
Saarella nartun alkuun neutraali suhtautuminen Lahkoon on alkanut kääntyä koko ajan negatiivisemmaksi, varsinkin tuon saadessa tuttuja puolikuista ja muista lahkonvastustajista. Punaturkki aloitti myös taisteluharjoitukset Puolikuuhun kuuluvan Jeremielin opastuksella ja yletessään kuriiriksi Carmiksesta muotoutuu hänelle tärkeä.
Nadal ei ole kovin hyvä uimari.
Menneisyys:
Nadal syntyi pieneen ryhmittymään huskyja sekä koirasusia jonnekin tietämättömälle alueelle suuren korpi-metsän keskelle kylmänä ja kuuttomana yönä keskitalven pimeimpään aikaan, kun lunta ei vielä juurikaan ollut ja päivän pituus todella oli lyhyt.
Laumaan kuului vain noin 15 jäsentä laihoja ja erämaan kuluttamia yksilöitä, jotka näyttivät sitkeiltä ja olivat sisua täynnä. Isäänsä Nadal ei nähnyt koskaan, mutta ennemminkin puhumattomuudesta kuin tarinoista hän ymmärsi ettei hänen äitinsä sudelle vapaaehtoisesti ollut antautunut. Ennen Nadalin syntymää ja hänen pentuaikoinaan sudet terrorisoivat ahkerasti laumaa, sillä reviiristä ja varsinkin ruoasta oli jo valmiiksi pulaa.
Tyttö kasvoi ja varttui elämässä jossa juuri mitään muuta ei sitten tapahtunutkaan. Vahva ja elinvoimainen nuori narttu joka oli aina utelias ja vilkas ei jotenkin tuntunut sopeutuvan joukkoon erämaan nihkeyttämiä olentoja joiden ainoa tehtävä elämälle näytti olevan pelkkä selviytyminen. Nartulla olisi ollut kaikki puitteet elää loppuelämänsäpaikassa jossa kyllä selviytyi – mutta millä hinnalla? Ja millaiseksi elämäksi tuota pystyi kutsumaan?
Ruumiiltaan vahva tyttö tunsi alkavansa vuotaa pois elämäniloaan. Tämä pieni paikka tuntui pikkuhiljaa porautuvan jopa hänen asenteeseensa, niin kauan että lopulta puut tuntuivat kaatuvan hänen päällen ja hiljaisuus oli kaikkea meluakin äänekkäämpää. Narttu koetti olla valittamatta sillä tuota ”joutavaa kitinää” ei laumassa hyväksytty.
Nadalin ainoa sisar, pikimusta ja pienikokoinen urospentu oli kuollut lähes heti synnytyksen jälkeen eikä muita hänen ikäisiään enää ollut. Ainoa läheinen henkilö Nadalin maailmassa oli hänen äitinsä ja vain äitinsä puolesta tämä kesti erämaan ja antoi sen kuluttaa sekä hioa itseään päivä päivältä, kuukausi kuukaudelta enemmän. Sillä Nadalin äiti oli jo vanha ja sydämessään tyttö tiesi, ettei hän kestäisi enää kauaa. Muihin laumanjäseniin hän koskaan kiintyikään tuskin mainittavasti.
Lopulta kuitenkin koitti päivä, jota narttu oli painajaisissaan pelännyt. Hänen vanha äitinsä ei hallaisena kevätaamuna enää herännytkään kohtaamaan orastavaa uutta kesää. Sanaa sanomatta tyttö tiesi, että vaikka suru tuntui suunnattomalta nyt, olivat hänen kahleensa viimein rauenneet. Hyvästejä jättämättä tyttö kulki pitkin erämaata, löytäen pikkuhiljaa yksinäisyydessään ajatuksistaan ja tekemistään seikkailuista elämänilonsa takaisin – ainoastaan tuhat kertaa vahvempana. Hän ottaisi kaiken menetetyn ajan ja elämän takaisin, ottaisi varmasti ja vielä korkojen kera!
Kesä vaihtui syksyyn ja syksy aikaiseen talveen ja viimein narttu löysi tiensä ulos metsästä. Nadal huomasi katsovansa vielä jäätymätöntä, syvän mustaa vettä – hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt mitään vastaavaa. Mutta minkä narttu luonteelleen voi? Jokin voima, sydämen ääni käski hänet menemään tuohon veteen vaikka sen kylmyys kivisti ja pisteli kroppaa kuin puukon iskut. Jokin tarkoitettu taito opasti hänet uimaan, uimaan yhä eteenpäin pysytelläkseen lämpinä, pysytelläkseen elossa.
Vihdoin ja viimein koitti tuon unelta tuntuneen turruttavan ja koomaisen ajanjakson jälkeen se hetki, kun nartun jalat yhtäkkiä tapasivatkin maata. Käpälät kahlasivat rantaan, turkki jäätyi samassa jääksi ja uuvuksissaan narttu lysähti kolealle rannalle.
Ehkäpä kuolema liippasi läheltä – mutta se sai olla hintana uudesta elämästä täällä näin, Andriaanassa.
Tavatut:
Dashia:
”Samanhenkinen kaveri, jonka seurassa viettäisin mielelläni enemmänkin aikaa.”
Yaden:
”Positiivinen tuttavuus, johon voisin tutustua enemmänkin.”
Carciogule:
”Ihan okei tuttavuus.”
Rianha:
”Välillä en oikein tiennyt mitä mieltä olla hänestä, kun olemme niin erilaisia. Loppujen lopuksi pidän kuitenkin hänestä paljon ja uskon, että häneen voisin jopa luottaa hädän hetkellä. Hän piti minusta hyvää huolta loukkaannuttuani.”
Cismin:
”En oikein tiedä miten päin olla aran ja sokean suden seurassa.”
Senjiro:
”Vakavamielinen uros. Meillä oli ennen hyvinkin hauskaa seikkaillessamme kaksin, mutta viimeksi tavatessamme hän onnistui vain ärsyttämään minua ja rankasti.”
Peuko:
”Pitikö moisen haukkua minua kaikenlaisilla nimillä? Ihme virkaintoinen kultapoika!”
Rajin:
”Mahtavan positiivinen tuttavuus, samanlainen rento ja flirtti kulkija kuin minäkin. Toivottavasti tapaamme pian uudelleen – ja se olen minä, kun voitan sen vedon!”
Fiore:
”En olisi uskonut, että itse alfa voi olla noin rento! Fiore vaikutti todella hyvältä tyypiltä!”
Jeremiel:
”Puolikuu, josta olen oppinut pitämään kovin, vaikkei ”suhteemme” olekaan näkyvää lämpöä täynnä. Hän opettaa minua taistelemaan ja arvostan hänen taitojaan paljon.”
Lady Laverna:
”Hän vaikutti todella kiehtovalta ja salaperäiseltä.. Olisi mukavaa kohdata hänet uudelleen. Sainhan häneltä tämän upean korunkin!”
Squid:
”Tunteeton lahkolainen, joka tappoi Caron.. En koskaan unohda sitä puolikasvoitettua naamaa!”
Bellis Tarinankertoja:
”Carmiksen uusi alfa, jokin hänessä saa minut varuilleni – kunnioitan häntä kyllä ja pyrin olemaan hyvä kuriiri.”
Rivel, Prishel, Lancelot, Amon, Leocadia:
”Kanssakuriirini ja alfan luotettu, joihin en ole päässyt vielä tutustumaan sen paremmin. Amon vaikutti hieman hölmöltä, siinä missä Lancelot hyvinkin viralliselta ja Prishel sekä Rivel ystävällisiltä.”
José, Ardante, Diego, Uljas Omeletti, Que Jr, Lovrenc, Casok, Gioconda, Eyela, Viviaine Unisieppari, Ganriel Kultakurkku, Dianthus, Icarhaiya, Ginger, Quanta:
”Kohtasin heidät kaikki vain nopeasti Carmiksen kokouksessa. Eyela vaikutti hieman onnettomalta puolikuulta, Ganriel sitäkin innokkaammalta ja tämä Casok varsinaiselta älykääpiöltä.”
Uriel:
”Hän on hauska (ja komea) puolikuu, joten tietenkin pidän hänestä.”
Law:
”Hän vaikutti todella aggressiiviselta Ederan vartiokaartilaiselta..”
Azallac:
”Ederan alfa vaikutti kylmältä sudelta, mutta sentään suhteellisen asialliselta tapaukselta.”
Lancelot:
Peli kesken.
Pelatut pelit:
Nadal on juuri rantautunut saarelle ja tapaa laitureilla Dashian, jonka kanssa tulee mainiosti toimeen. Dashia opastaa Nadalia kertomalla tälle tietoja saaresta, sillä itse tyttö ei tiedä vielä mitään. Nadal elvyttää itseään hieman makealla juomavedellä ja he saalistavat yhdessä Dashian kanssa loukkaantuneen peuran syötäväkseen. Narttu huomaa todella viihtyvänsä toisen seurassa ja ehdottaakin jos he voisivat yhdessä tutustua saareen enemmän. Nadalin iloksi Dashia suostuu ja tytöt lähtevät katsastamaan Carmiksen vesiputousta jolta toivovat löytävänsä myös Dashian ystävän, Yadenin.
Nadal ja Dashia vaeltavat Carmiksen vesiputoukselle, jossa törmäävät Yadeniin. Tytöt leikkivät ja pitävät hauskaa keskenään koko päivän ja lopulta Nadal lähtee suunnistamaan Befalasia kohti, suunnitelmissaan löytää jostakin yhtä kaunis rannekoru kuin Yadenilla ja Dashiallakin. Nartun olo on mitä onnellisin ja Dashiasta se on saanut hyvän kaverin, eikä Yadenkaan hullummalta tuttavuudelta vaikuta.
Maailmasi on kuva, mutta mihin verrattuna.
Nadal vaeltelee yksin Befalasin alueen puron vartta pitkin, kun hän tapaa Carciogulen. Narttu tulee hyvin uroksen kanssa juttuun ja yhdessä Carcion kanssa he lähtevät etsimään saalistettavaa.
Out of my head, out of my bed.
Nadal ja Carcio saapuvat yhdessä Befalasin havumetsikköön etsimään jotakin syötäväksi kelpaavaa. Pian he löytävätkin peuran vasan syötäväksi ja Nadal puolustaa saalistaan tuohtuneelta emältä samalla kun Carcio viimeistelee aterian. Parivaljakko syö yhdessä, jonka jälkeen uros lähtee ja Nadal jää hieman hämmentyneenä miettimään mitä sitä nyt tekisi.
Nadal koettaa löytää tien jonnekin lämpimään, mutta sen sijaan löytääkin tiensä vain Befalasin kalliomuodostelmalle. Narttu on tietenkin onnesta soikeana päästessään uhmaamaan vaaraa kivikolle, mutta tyttö ei tiedä ettei hän ole kiipeilemässä vaarallisilla lohkareilla yksin. Rianha onnistuu vahingossa säikäyttämään tytön yllättämällä tämän ja pian Nadal roikkuukin murenevalla kallionkielekkeeltä henkensä edestä. Rianha auttaa tyttöä oman henkensä uhalla ja yhdessä he molemmat ehtivät laakealle Kalliomuodostelman huipulle ennen kuin edellinen alusta sortuu alta. Nadal on kuitenkin kynsiessään henkensä edestä katkonut yhteensä neljä kynttä käpälistään, niin että ne ovat lähteneet kokonaan irti.Tuskissaan ja turhautuneena tyttö on epätoivoinen, mutta hyväksi onneksi Rianha on parantaja joka ottaa tytön tassut hoidettavakseen. Rianha hoivaa Nadalin käpäliä ja tekee niihin siteen, jonka jälkeen tytöt nukkuvat kallionkolossa yön yli. Aamulla Nadal herää Rianhan kauniiseen lauluun ja yhdessä he lähtevät alaspäin kohti merta ja mantuja. Nadal ei ole aivan varma kuinka suhtautua Rianhaan, mutta hän saa kuulla tältä monia mielenkiintoisia tarinoita ja oppii lisää Andriaanasta. Rianhalta Nadal saa kuulla esimerkiksi Lahkosta, eikä ensivaikutelma ole myönteinen. Lisäksi ensimmäisiä kertoja elämässään hän tuntee aitoa kiitollisuutta toista kohtaan, Rianhan autettua häntä hädänkin hetkellä.
Nadal ja Rianha ovat lähteneet Kalliomuodostelmalta yhdessä ja kulkevat nyt kaksin Djalan lehtimetsässä. Päivä sujuu normaaliin malliin kunnes tytöt törmäävät sokeaan Cisminiin. Nadal tuntee olonsa hieman vaivaantuneeksi, eikä oikein tiedä kuinka aran yksilön seurassa kannattaisi käyttäytyä. Nadal saalistaa myyrän jonka antaa Cisminille syötäväksi, mutta he päättävät Rianhan kanssa saalistaa jotakin isompaa. Rianha nappaakin pian rusakon kiinni ja sillä välin Cismin on lähtenyt omille teilleen, mutta sitä punaturkki tuskin ehtii huomata, sillä Rianha ilmoittaa että heidän saalisjänönsä odottaa poikasia. Tietämättä ollenkaan miksi ja tajuamatta kunnolla itsekään mitä on tekemässä, narttu käy kiinni kanin vatsaan ja repii poikaset ulos emostaan. Luultavasti tyttöä vain inhotti ajatus elävästä olennosta jonkun kuolleen sisällä. Vastuuton narttu vain tuijottaa pieniä poikasia kauan tietämättä mitä tehdä, mutta kun Rianha yllättäen ehdottaa poikasten pitämistä tuntee punaturkki valtavaa helpotusta. Rianha ottaa toisen ja Nadal toisen pupun hoivattavakseen nahkaiseen kaulapussukkaan, jollaiset Rianha taiteilee molemmille. Tyttö tuntee olonsa ihan höpsöksi, mutta samalla onnelliseksi. Pieni kaninpoika saa nimekseen Caro joka tarkoittaa kallista, rakasta. Tytöt eroavat myöhemmin hyvissä merkeissä.
Ei kulta onnea tuo, muttei sitä estäkään.
Nadal on kulkenut yksin (tai no, kera Caron) Djalan ladolle korua etsimään. Kauniilla ilmalla ladon seinustalla loikoillessaan paikalle ilmaantuu myös Ederan vartiokaartiin kuuluva Senjiro. Tytöstä uros on vakavamielinen, mutta kohtelias ja kovin komeakin ja pian on uros onnistunut löytämään tuon käpälää koristamaan hopeaisen ja yksinkertaisen rannekorun. Kaksikko heittää pientä ja kujeilevaa flirttiä nartun nauttiessa olostaan täysin siemauksin. Tuo pitää tunteesta, jonka saa houkutellessaan itse Ederalaista ja vielä vartiokaartilaista pahoille teille, tuntiessaan olonsa kovinkin vastustamattomaksi. Pian kaksikko lähtee suunnistamaan Ederan maille ja mikä voisi seikkailuja janoavan villikon mielestä olla parempaa?
Kielletty hedelmä maistuu makeimmalle.
Nadal ja Senjiro seikkailevat Ederan mailla kaksin ja nuorikko on kielletystä retkestään onnessaan. Kupla puhkeaa kuitenkin pian kun seuraan liittyy toinen vartiokaartilainen, Peuko. Nadal ei ilmianna Senjiroa eikä mustaturkki myöskään petä tätä, mutta selitykset kaikuvat kuuroille korville ja niinpä kolmikko suuntaa pois Ederan mailta kohti rajaa hiljaisuuden vallitessa. Punaturkissa herää pippurisuus tuon sanaillessa vartiokaartilaiselle, mutta tyttö ei kehtaa ottaa turhia riskejä pienen Caron tähden. Alkujaan hyvin onnellinen tyttö on hieman loukkaantunut Peukon nimittelystä ja tuossa herää epäilyksiä Ederaa sekä tuon rasistisia mielipiteitä kohtaan.
Haaveet, kaikki turhat haaveet.
Nadal ja Senjiro jatkavat matkaansa vielä kahdestaan Djalan hiekkarannalle. Alkuunsa Peukosta huonotuulinen tyttö ei voi vihoitella kauaa ihmeen leikkisälle Senjirolle. Vedessä leikitellessään Senjiro opettaa tyttöä kalastamaan ja ajan kuluessa tyttönen tykästyy seuralaiseensa vielä entistäkin enemmän. Illan mittaan flirtti alkaa uudelleen ja parivaljakko viettää yhteisen yön jonka jälkeen Nadal aamutuimaan lähtee Caron kanssa kohti uusia seikkailuja, pää hieman pyörällä kaikesta, mutta ainakin onnellisena.
Aamutuimaan tyttönen suunnistaa kulkunsa kohti Djalan nurmikenttää, jolla onnistuu törmäämään Rajin nimiseen urokseen. Nopeasti molemmat rentoutuvat toistensa seurassa, puhellen niitä näitä ja tutkaillen pilviä huolettomina. Kaksikko lyö vetoa ja pelaa peliä jonka narttu häviää – joutuen sitten saalistamaan urokselle jäniksen. Kaiken lisäksi he lyövät vedon, että seuraavan kerran tavatessaan toisella on oltava kaulakoru matkassaan. Voittaja saa käskeä häviäjää tekemään mitä tahansa. Tyttönen lähtee jatkamaan matkaansa punoen juonia kaulakorun saamiseen, virne kasvoillaan. Uusi tuttavuus oli samanlainen flirtti ja rento tapaus kuin hänkin ja Nadal todella tykästyi Rajiniin. Heistä luultavasti voisi tulla ystävykset ajan saatossa.
Tulevaisuus tulee, päätä mihin se menee.
Nadal leikittelee Caron kanssa Carmiksen Ruohoniityllä, turhauduttaan etsintöihinsä löytää itse alfa. Kuin kutsusta Fioreksi esittäytynyt alfa saapuukiin paikalle ja näin ollen nopean sekä hyväntuulisen keskustelun päätteeksi Nadal huomaa olevansa uunituore Carmislainen.
Liityttään laumaan ja vaellettuaan jonkin aikaa Carmiksen karulla rannalla Nadal tapaa Puolikuun klaaniin kuuluvan Jeremielin. Juteltuaan hetkisen koko ajan tummenevassa illassa, saa puolikuu puhuttua nartulle lahkosta niin kuin ei kukaan muu aikaisemmin saaden tytön negatiivisuuden ryhmittymää kohtaan nousemaan huomattavasti. Lahkosta aihe vaihtuu nartun osaamattomuuteen taistelussa ja pian on punaturkki saanut Jeremielin opastamaan itseään taistelussa. Kaksikko taistelee harjoitellen ja vaikka neiti ottaakin osumaa on lopputulos heikon alun jälkeen oikein hyvä. Nadalissa herää tahto oppia paremmaksi taistelijaksi ja kenties kohota joksikin muuksi kuin pelkäksi rivicarmislaiseksi.
Punaturkki villikko on jälleen onnistunut eksymään Befalaksen maille ja kuljeksii hieman ärtyneenä puroa kohden. Mukana kulkeva kani Caro aiheuttaa kuitenkin ongelmia ja pian tyttö huomaakin sukeltavansa virtaan huolimattoman poikasen perässä. Kamppaillessaan Caro hampaissaan liukasta rannan pengertä ylös narttu kohtaa vieraan suden, joka esittäytyy tilanteen rauhoituttua Lady Lavernaksi. Susi on punaturkin silmään erittäin kiehtova tapaus puheineen ja koruineen ja kaksikko käykin erikoislaatuisen keskustelun. Muistettuaan lyödyn vedon Rajinin kanssa Nadal ehdottaa josko Ladylla olisi antaa tälle kaulakorua ja tokihan sellainen pian löytyykin. Laverna kertoo Nadalille myös kiehtovan tarinan koruun liittyen – koruun, joka tytöstä on kauniimpi kuin mikään muu. Kaksikko eroaa pian kaupankäynnin jälkeen, mutta nuorikko ei aivan heti saa salaperäistä naarasta mielestään.
Suru on syvä muttei pohjaton.
Carmiksen vesiputoukselta kohti nuotiopaikkaa taivaltava Nadal antaa ajatuksissaan Caron viilettää missä sattuu. Pian nuorikon ympärillä kuitenkin tapahtuu ja rytinän perässä juokseva tyttö ehtii juuri parahiksi näkemään kuinka puolikasvoitettu lahkolainen uhraa hänen suojattinsa Herralleen. Järkytyksestä suunniltaan punaturkki uhmaa urosta häipymään ja saatuaan tahtonsa läpi nostaa shokissa pienen suojattinsa ruumiin hampaisiinsa. Nadal hautaa Caron lähelle vesiputousta jatkaen sitten matkaansa kohti nuotiopaikkaa surun iskostuessa mieleen ja lahkonviha huipussaan.
Lahkoa vihaten ja äskeisistä tapahtumista hieman suunniltaan Nadal saapuu Carmiksen kokoukseen myöhästyen juuri aloituspuheista. Paikan päällä tuo kuitenkin istuutuu Jeremielin viereen ja kuuntelee korva tarkkana. Kokouksessa tyttö saa kuulla paljon: Alfa Fiore on kuollut, uusi lauma todellakin on perustettu – ja ennenkaikkea, tämä uusi alfa etsii nyt itselleen kuriiriehdokkaita. Nuoren tytön ei kauaa tarvitse jahkailla, vaan ilmoittautuu ehdokkaaksi samantien. Tyttö on kyllästynyt päämäärättömään harhailuun ja tahtoo elämälleen toimintaa. Lisäksi Carmiksen uudistukset (ei lahko- tai ederalaisia) passaavat punaturkille paremmin kuin hyvin.
Kuriiriehdokkaat kokoustavat Carmiksen nuotiopaikalla. Nadal painaa kanssakuriireiden kasvot mieleensä ja ehdottaa itsensä viestinviejäksi Ederaan, vaikkei lauma varmasti olekaan helpoin. Niin näkyy ajattelevan moni muukin, mutta punaturkki pitää päänsä, vaikka saakin siten matkaansa ”henkivartijan.” Ajatus ei alkuun miellytä, mutta matkaseuralaisen paljastuessa komeaksi puolikuu-urokseksi, lähtee tyttö ilomielin matkaan kohti Ederaa. Virkaintoisuus on tytöllä luja, eikä tuolla ole aikomustakaan tyriä ensimmäistä tehtäväänsä.
Nadal ja Uriel matkaavat keveissä tunnelmissa Ederan maille viestiä viemään, mutta tilanne saa aivan uudenlaisia käänteitä kun kaikista kaartilaisista juuri Senjiron täytyy eksyä kaksikon tielle. Myös toinen kaartilainen, Law, saapuu paikalle ja lähtee piakkoin hakemaan alfa Azallacia paikalle sillä välin kun Nadal ja Senjiro jäävät naljailemaan toisilleen. Lopulta punaturkki päätyy sähisemään mustaturkille tuon vain ärsyttäessä tätä, mutta pianpa on itse alfa saapunut paikalle. Nadalia hieman ärsyttää alfan halveksiva olemus, mutta muutoin susi vaikuttaa asialliselta. Tyttö saa viestin vietäväksi myös takaisinpäin ja pian on neiti jälleen matkassa.
Nadal juoksee Carmiksen vesiputoukselle, jossa tapaa viimein alfansa. Punaturkki kertoo tälle tarkan selonteon matkastaan ja Ederan alfan sanomisista, saaden Tarinankertojalta sittemmin luvan poistua. Päämäärättömästi tyttö katoaa metsään miettien minne seuraavaksi kulkisi.
Neito ja palvelija.
Carmiksen nuotipaikalla kelliessään tapaa Nadal kanssakuriirinsa, Lancelotin. KESKEN.