Ametisti.
Nimi: Ametisti.
Nimi tulee liilasta kivestä. Kutsuttu myös tähtisilmäksi ja enkeliksi.
Sukupuoli: Naaras.
Ikä: Noin 25 vuotta ihmisten vuosissa.
Laji/rotu: Susi.
Lauma: Afuel.
Ryhmittymät: Ei kuulu.
Fan-art @ Saranna
Ulkonäkö:
Ametisti on nätti naaras, jonka suupieliä koristaa yleensä aina hymy.
Tytön turkki on rakenteeltaan hieman normaalia pidempää ja aavistuksen aaltoilevaa. Perus pohjaväri on lähellä valkoista, tietyssä valossa turkki näyttää aavistuksen liilalta.
Ametisti on normaalin kokoinen susi, hieman sirppana eikä näkyviä lihaksia juuri omistakaan. Selkä on normaalin pituinen, jalat pitkät ja hoikat. Jalkoja koristaa puoleen sääreen violetin sävyiset ”sukat” ja tassut tytöllä on pienet sekä sirot.
Rakenteeltaan naaras on sopusuhtainen, hieman heiveröinen mitä tyttö toisaalta onkin. Aaltoileva turkki kuitenkin estää liian laihan vaikutelman. Ametisti ei ole voimakas, eikä pärjää fyysisessä tappelussa, mutta onneksi hän ei luonteensa ansiosta niihin usein joudukaan. Myöskään kestävyydessä tyttö ei ole kovin hyvä, mutta pärjää nopeudessa. Häntä tytöllä on tuuhea ja pörröinen, joskaan ei kovin pitkä. Hännänpää on tummanvioletti.
Naaraalla on aika suuret, nätit ja pyöreähköt sekä hyvin tummansiniset silmät, jotka muistuttavat paljon öistä ja kirkasta tähtitaivasta. Kasvoja koristaa normaalia hieman lyhempi ja pyöreähkö kuono, sekä korvat jotka ovat aavistuksen normaalia suuremmat ja väriltään violetihkot. Kuonolla kulkee aina mustasta kirsusta tummanliilana viivana suora kuvio, joka ohenee silmien tasolta kokonaan pois.
Tähtisilmä omistaa lisäksi tumman violetin harjaksen, joka aaltoilee ja taittuu sieltä täältä latvoista aina korkkiruuveille saakka. Otsatukka ei kuitenkaan tule silmille asti, vaan on sipaistuna hieman sivummalle naisellisesti.
Fan-art @ Hapro.
Luonne ja muuta, mitä olisi hyvä tietää:
Ametisti on aurinkoinen ja perusiloinen, optimistinen naaras joka vain harvoin sortuu pessimistisyyteen, turhien asioiden huolehtimiseen taikka murjottamiseen. Naaras tuo naurua ja iloa sinne minne ikinä meneekin ja moni on tuntenut tytön seurassa voivansa olla oma itsensä, vaikkei vielä naarasta pahemmin tuntisikaan.
Tyttö on taitava suustaan ja osaa puhua itsensä tilanteesta kuin tilanteesta. Puhumalla se yleensä järjestääkin itselleen ja muille kaiken haluamansa. Naaras on taitava suostuttelemaan ja rohkaisemaan, eikä se käytä kielellistä lahjaansa pahaan tarkoitukseen vaan esimerkiksi ujojen seuralaisten rohkaisuun ja kivikasvoisten sekä tunteitaan piilottelevien elämänhalun sekä uskalluksen lisäämiseen. Tyttöön on erittäin helppo tutustua sekä luottaa ja puheliaisuudestaan huolimatta naaras osaa kyllä pitää sanansa sekä tietonsa itsellään.
Naaras uskoo hyvään ja on sisintään myötään aidosti hyväsydäminen. Tähtisilmä on erittäin leikkisä ja vauhdikas ja se viihtyy seurassa paremmin kuin hyvin. Yksinään kuljeskeleminen ei todellakaan ole tämän tytön juttu. Seuraansa valitessa naaras ei pahemmin nuukaile, tyttö on erittäin avoin ja suvaitsevainen kaikkia kohtaan. Muita hyljeksiviä ja rasistisia susia hän ei kyllä ymmärrä, vaikka näillekin jaksaa yrittää takoa järkeä päähän.
Varsinkin nuorempana urosten kanssa naaraalla menikin sitten toinen vaihde päälle ja tyttö oli entistäkin vauhdikkaampi ja rämäpäisempi. Ametistilla on hyvä itsetunto, eikä se arkaile puhua tunteistaan suoraan. Neitokaisen on myös ehkä liiankin helppoa ihastua, joskus jopa moniin uroksiin yhtä aikaa. Tyttö on oikeastaan aina hieman flirtti, mutta varsinkin nuorempien urosten kohdalla se osaa olla myös pelkkä ystävä, ellei pientä härnäystä silloin tällöin lasketa. Lievästi sitoutumiskammoiseksi tähtisilmää voisi kutsua, sillä se yleensä tahtoo vain pitää hauskaa urosten kanssa (mikä ei tarkoita näiden sydänten särkemistä, harvoin tyttö niin vakaviin leikkeihin edes ryhtyy), mutta mahdottomuus naaraan kesyttäminen ei kaikesta huolimatta ole, jos vain oikea uros sattuu astelemaan kohdalle. Näin käydessä on tyttö myös ehdottoman uskollinen. Vanhempana Ametistikin on rauhoittunut jo hieman, eikä ajatus vakavasta suhteesta pelota enää niin paljoa.
Ametisti on kova ottamaan riskejä ja motto kuuluukin kutakuinkin näin: ”Elät vain kerran, elä siis täysillä.” Hän on yllytyshullu eikä harkitse pahemmin ennen kuin tekee, eikä jää myöskään märehtimään tekojensa seurauksia tai ajattele niitä etukäteen. ”Oli se sen arvoista” voisi olla tuttu lausahdus tytön suusta. Itsevarmuudestaan huolimatta tyttö ei todellakaan ole itserakas ja varsinkin pentujen sekä vanhusten hyvinvoinnin se asettaa usein oman etunsa edelle. Pentujen kanssa tyttö viihtyykin mitä mainioimmin, nämä kun eivät ihmettele naaraan omaa leikkisyyttä ja pidä sitä rasittavana.
Ametistista saa mitä parhaimman ja luotettavimman ystävän jos vain näyttää olevansa sen arvoinen. Nimittäin jos tämä tyttö joutuu pettymään, se ei jää kuuntelemaan selityksiä. Kilpailuhenkeä tytöstä löytyy.
Yleisesti naarasta voisi siis kutsua iloiseksi, puheliaaksi, hauskaksi (osittain sarkastiseksi), optimistiseksi, naiselliseksi, romanttiseksi, hurjapääksi sekä hyväksi ystäväksi, tosin ”kerrasta poikki”-tyypiksi.
Tytön ääni on naisellisen pehmeä ja matala ja hän saa sen kuulostamaan sulalta hunajalta. Ametisti ei usein laula, mutta hänen ääntänsä on kehuttu hurmaavaksi.
Menneisyys:
Ametisti syntyi eräänä talvisena sekä jäätävän kylmänä pakkasyönä maailmaan suuren sekä rakastavan lauman keskuuteen, neljän sisaruksen kanssa. Kaikki pennut olivat toivottuja ja rakastettuja, mutta huoli painoi jokaisen laumalaisen sydäntä sillä talvi oli normaaliakin ankarampi ja ruokaa riitti hädin tuskin entisillekään jäsenille. Tämän vuoksi, pentujen ollessa parin kuukauden ikäisiä, koko lauman oli pakko lähteä vaaralliselle matkalle jonka tarkoituksena oli löytää uusi alue jolla elää ja saalistaa ainakin siihen saakka kunnes talven selkä nujertuisi ja kevätaurinko alkaisi lämmittää niitäkin korkeita lumihuippuisia vuoria joilla Ametisti laumoineen asusti.
Pakkanen ja tuuli olivat hyytäviä sinä yönä kun nuori perhe ja lauma ympärillä lähtivät matkaan. Kulku oli hidasta ja vaivalloista sekä lunta niin paljon, etteivät pennut pystyneet siinä itse kävelemään vaan vanhempien laumalaisten oli pakko kuljettaa pieniä niskavilloista leuoissaan. Vaikka he tuntuivat kulkevan monta päivää ei yö hellittänyt hetkeksikään ja koko ajan taivaalla loimottivat mahtavat revontulet paljastaen pienen Ametistin erikoisuuden – toiset laumalaiset eivät nimittäin omistaneet yhtä jännittävää väritystä. Osa pennuista sorsikin tyttöä välillä, mutta vanhemmat ja viisaimmat tyttö hurmasi aurinkoisuudellaan yhä uudestaan ja varmasti pieni pentu oli tärkeä lauman jaksamisen kannalta.
Sitten, eräänä kohtalokkaana iltana (vaikka varma ei voi olla, koska vuorokausi näytti jämähtäneen ikuiseen yöhön) kun Ametisti ja laumalaiset olivat jälleen matkallaan, he saapuivat erittäin epävarmalle tielle joka kulki vuoren rinnettä pitkin kapeana ja vaarallisena, kierrellen sekä myötäillen kallion rosoista seinämää. Ametistin isä oli joukon etunenässä Ametisti leuoissaan ja sattui niin ikävästi, että siinä missä tiestä olikin murentunut pohja kokonaan pois oli kasaantuma lunta ja jäätä, eikä isänsä huomannut tätä ennen kuin astui suoraan heikon kohdan päälle. ”Maa” katosi isän etutassujen alta ja kylmä pelko kouraisi hänen sydäntään muutaman sekunnin ajaksi kauhunhuudon päästessä karkaamaan uroksen huulilta. Silloin isä sai omat käpälänsä takaisin reunalle, mutta huudon johdosta hänen otteensa Ametistista oli livennyt ja ennen kuin kukaan edes huomasi vahinkoa oli se jo sattunut. Ametisti oli pudonnut alas, jossa näkyi pelkkää harmaata usvaa ja sumua. Menetys oli laumalle kova pala ja varsinkin Ametistin perheelle suuri suru ja shokki ja erityisesti perheen isältä kesti kauan asiasta toipumiseen. Oikeasti kukaan ei voinut tietää, että Ametisti oli kuin olikin säilynyt elossa. Pieni pentu oli tippunut ääntä päästämättä lumista rinnettä pitkin alas ja kuin ihmeen kaupalla säilynyt melkein vahingoittumattomana aina alas asti. Siitä alkoi pennun matka yksin maailmassa, mutta kohtalo tuntui todella suosivan pienoista tyttöä joka selvisi elossa syömällä niitä lintuja ja pieniä jyrsijöitä joita kiinni sai.
Näin ajan kuluessa Ametistista kasvoi nuori ja hurmaava neitokainen joka valloitti jokaisen vastaantulijan sydämen. Tyttö tapasi niin monia susia ettei varmasti edes muista kaikkien nimiä ja joutui luonteensa johdosta erittäin moniin seikkailuihin. Arvokasta apua aurinkoisen tytön ei ollut hankalaa saada. Ametisti eli valoisaa ja rikasta elämää pitäen hauskaa lähes kaikkien kanssa. Myöhemmin sen oman lauman palatessa takaisin vanhoille asuinseuduilleen kesällä he huomasivat, ettei rinne sittenkään ollut ollut niin paha kuin alkujaan oli näyttänyt ja uusi toivo heräsi tytön perheen keskuudessa. Onnekkaiden sattumien ja tapahtumien kautta Ametisti löysikin oman perheensä vuoden vanhana. On turhaa yrittää edes kuvailla sitä kaikkea onnen ja ilon määrää joka sillä kohtaamisella sai alkunsa, mutta toisaalta Ametistista oli nyt kasvanut jo itsenäinen naaras. Se vietti perheensä ilona kuukauden päivät, mutta lopulta oli aika heittää lämpimät hyvästit ja kääntää kuono kohti uusia seikkailuja.
Niin matkaan lähdettyään tyttö tapasi jälleen uusia kasvoja ja erään suden kanssa se päätti lähteä kisaamaan kumpi jaksaisi uida pidemmälle. Kuinkas sitten kävikään, siitä ei naaras itsekään ole varma mutta väsyneenä tuo viimein rantautui vieraalle saarelle jonka mailla jaksoi seikkailla useita kuukausia. Tuon aikana hän tutustui moniin susiin, muttei yhteenkään mainitsemisen arvoiseen Diesel nimistä urosta lukuun ottamatta. Leikkisän ja onnettoman huonotuurisen uroksen seurassa tyttö viihtyi paremmin kuin kenenkään kanssa koskaan ja lyhyessäkin ajassa heistä muotoutui todelliset ystävykset. Tiet kuitenkin erosivat jossakin vaiheessa ja onnistumatta löytämään urosta enää uudelleen Ametisti kyllästyi saareen ja päätti vaihtaa maisemia.
Seuraavalla saarella tyttö viihtyikin pidempään ja paikka olisi voinut muotoutua tuolle kodiksi. Naaras löysi suureksi onneksi Dieselin uudelleen ja tutustui moniin susiin. Yksi mielenkiintoisimmasta suhteista jonka tyttö kehitti, oli tuon ystävyyssuhde mielipuolisen murhaajan ja raiskaajan kanssa. Naaras joka itse oli kuin enkeli, täynnä hyvyyttä ja valoa sekä itse paholaiseksi kutsuttu susi onnistuivat jotenkin löytämään yhteisen sävelen, Ametistin ollessa ainoa jota mustaturkkikaan ei voinut vahingoittaa ja joka sai tuon rauhoittumaan – ja tummaturkin ollessa ainoa, joka voisi suojella hentoa Ametistia, sillä saari oli mullistuksien otteessa ja huhuttiin että sota itse hyvän ja pahan välillä syttyisi pian. Kaksikko ottikin osaa taisteluun, josta tähtisilmä muistaa hyvin vähän. Jotakin taistelun tuoksinassa kuitenkin tapahtui, sillä sen jälkeen tyttö ei aikoihin ollut oikein oma itsensä eikä tuo onnistunut löytämään yhtäkään ystäväänsä. Alla päin ja lievästi haavoittuneena lähti naaras jälleen etsimään uutta alkua saaden pikkuhiljaa optimistisuutensa takaisin, mutta kaivaten vanhoja ystäviään. Jokusen paikan kautta, johon hän ei kuitenkaan osannut rauhoittua, tyttö viimein matkusti Andriaanalle saakka ja liittyi sitten Afuelin laumaan. Kenties tänne hän voisi koettaa jäädä.
Tavatut:
Diesel – ”Hän on yksi rakkaimmista, vanhimmista ystävistäni. Nyt kun viimein olemme jälleen samalla saarella, en enää koskaan aio päästää teitämme erkanemaan lopullisesti toisistaan!”
Dråpe – ”Juttelimme vain hetken, mutta hän kalastikin minulle kiitokseksi kuuntelevaisuudestani. Dråpe vaikutti ihan mukavalta tytöltä.”
Thor – ”Tämä uros oli miellyttävää kävelyseuraa, sain häneltä vielä linnunkin lounaaksi!”
Kirosiipi – ”Voi kunpa voisin saada hänet hymyilemään.”
Irku – ”Vilkas ja reipas, oikein ystävällinen tuttavuus.”
Seyren – ”Tämä nuori neito vaikuttaa äärimmäisen ihanalta tapaukselta. Toivottavasti näemme pian uudelleen!”
Amoreira – ”Minua hieman huolettaa tämä kovin tietämättömältä vaikuttanut tapaus.”
Cismin – ”Aluksi hyvin arka susi, josta kuoriutui kuitenkin oikein mukava tyyppi. Toivottavasti hän pääsee yli peloistaan.”
Qirhan – Peli kesken.
Marrok – Peli kesken.
Pelatut pelit:
Ametisti on vaeltanut Andriaanan mailla kuukauden verran, liittyen jo Afueliin, mutta hetkeen törmäämättä kehenkään. Kuumia lähteitä lähestyessään tuo kuulee huudon ja suunnistaa juoksunsa riemumielin kohti tulevaa seuralaistaan – joka kaiken höyryn keskeltä paljastuukin tytön rakkaimmaksi ystäväksi, Dieseliksi, joka huonoa onneaan on tippunut lähteeseen. Kaksikko ei ole nähnyt toisiaan pitkään aikaan ja jälleennäkeminen on erittäin tunteellinen molempien itkiessä ja nauraessa ja vaihtaessa kuulumisia keskellä lähdettä. Shokista toivuttuaan kaksikko jatkaa matkaansa kohti Befalasta hankkiakseen syötävää – ja hengaillakseen yhdessä viikon päivät kokemuksiaan kertaillen.
Djalan hiekkarannalla aamutuimaan Ametisti tapaa Ederalaisen Dråpen. Ametistista on hauskaa jutella vieraan naaraan kanssa, joka avautuukin hänelle hieman kokemuksistaan liittyen esim. lahkoon. Vielä tyttönen ei osaa päättää, mitä mieltä olla koko lahkosta. Dråpe kalastaa naaraalle hieman kiitokseksi ja pian tyttöä alkaakin väsyttää pitkän vaelluksensa jälkeen. Nopean jutustelun päätteeksi tytöt eroavat hyvissä merkeissä, Ametistin lähtiessä etsimään paikkaa jossa nukkua pois uupumustaan.
Ei uni ole unta niin kauan kuin se kestää.
Djalan lehtimetsässä Ametisti on täysin ihastunut maisemien kauneuteen, kun paikalle ilmaantuu myös Thor niminen uros. Kaksikko puhelee aikansa ja tyttö saa urokselta linnunkin mahansa täytteeksi. Hetken keskusteltuaan parivaljakko lähtee yhdessä kävelylle ja eroavat hyvissä merkein jonkun tunnin kuluttua Ametistin suunnistaessa kohti Carmista.
Nukahdettuaan tyytyväisenä Carmiksen vesiputoukselle naaras herättyään koettaa uida kauniin sateenkaareen luo. Päivä on mitä suloisin, mutta tyttöä odottaa todellinen yllätys tuon huomatessa paikalla olevan muitakin. Rannalla vettä latkimassa istuu jättimäinen koirauros, Kirosiipi, jonka kanssa naaras harjoittaa hiljaisuus on kultaa-mantraa, kunnes viimein saa houkuteltua uroksen juttelemaan kanssaan edes hieman ja jopa lähtemään kanssaan kohti Carmiksen ruohoniittyä ”tuulta etsimään.” Vaalea neitokainen on seurasta enemmän kuin mielissään ja uroksen vakavaakin vakavampi olemus on neidistä jokseenkin erittäin suloista.
Ametisti ja Kirosiipi saapuvan uroksen johdolla Carmiksen ruohoniitylle. Parivaljakko käy pitkäkseen heinikkoon ja puhelee niitä näitä, Ametistin paljastaessa menneisyyttään muilla saarilla ja Kirosiiven mainitessa perheensä kuolleen. Vaaleasta tuntuu pahalta, että uros on niin vaipunut synkkiin mietteisiinsä ja tyttö tahtoisi kovasti piristää Kiroa kuinka vain taitaisi. Jokin uroksen yli-myrtyneessä olemuksessa saa tytön sekä huvittumaan, että huolestumaan. Viimein kaksikko eroaa hieman keskeneräisissä tunnelmissa eri teille.
Prinsessaleikkejä.
Djalan nurmikentällä Ametisti tapaa nuoren Seyrenin ja sudet keskustelevat kahdestaan hyvän tovin. Seyren vaikuttaa osittain paljonkin Ametistilta itseltään nuorempana ja vaalea huomaa neuvovansa nuorukaista paljon. Neidot tulevat kuitenkin erittäin hyvin juttuun ja sudet erkanevat viimein sopien samalla näkevänsä vielä uudelleen.
Yli ja ympäri, sitten takaisin.
Nautittuaan ylivilkkautta aiheuttavia ”pähkinöitä” Ametisti törmää Carmiksen nuotipaikalla yhtälailla pirteään Irkuun. Kaksikko naureskelee ja juttelee aikansa mm. ihmisistä, muista saarista ja Ederan tilanteesta, josta Ametisti saa kuulla enemmän vasta nyt.
Korukiviä ja karhunvadelmia.
Ametisti on matkalla takaisin Afueliin, kun hän Befalaksen niityllä tapaa Amoreiran. Kaksikko juttelee hetkisen ja Ametistin kommentoidessa toisen pyöristynyttä vatsaa keskustelu saa pian uuden oudon uran, kun paljastuu ettei Amoreira tiedä kuinka pentuja oikein tehdäänkään ja hän onkin nyt raskaana! Järkyttynyttä Amoreiraa rauhoitellakseen naaras koettaa puhua tuolle ja etsii tälle nukuttavia kasveja, mutta aamun sarastaessa tummaturkkinen jättää Ametistin kiireellä lähtien etsimään siskoaan. Ametisti sen sijaan lähtee kohti Afuelia, pieni huoli mielessään toisen ja tämän pentujen puolesta.
Valkoinen lumi, niin hyvä uni.
Ametisti on viimein päässyt takaisin Afueliin ja rentoutuu kuumilla lähteillä, kun paikalle eksyy Cismin. Susinaaraat juttelevat toisilleen tovin, kunnes kaikkien yllätykseksi myös Diesel löytää tiensä paikan päälle. Kolmikko rupattelee aikansa, lähinnä rohkaisten Cisminiä tämän urospelosta pois ja Ametistin ja Dieselin väitellessä rivien välissä. Cismin erkanee jonkun ajan kuluttua ja kaksikko poistuu alueilta yhtämatkaa.
Mimmit on et wau, jätkät on et nou!
Carmiksen ruohoniityllä Ametisti törmää Qirhaniin ja Marrokiin. KESKEN.
Pelipaikka: Andriaana.
Pelaaja: geggo